Muotoilun vuosikymmenet, Osa 4/7
1960-luku
1960-luvun kuosisuunnittelussa käytettiin paljon isoja kuvioita sekä kirkkaita vahvoja värejä. Kuvioissa siirryttiin myös abstraktimpaan suuntaan. Värien käyttö oli kokeellista, kuviot olivat näyttäviä ja väripinnat isoja ja selkeitä. Värikemiallinen kehitys toi kirkkaammat ja halvemmat reaktiovärit kyyppivärien tilalle. Lämpimät värit, kuten kirkkaat keltaiset, oranssit ja punaiset nousivat pinnalle. Väriloiston rinnalla kuitenkin myös mustavalkoisuus oli muodissa 60-luvulla. Isokuvioisia kankaita suunnittelivat Suomessa näkyvimmin Marimekko ja Finlayson. 60-luvulla vaikuttaneet pop- ja op-taide heijastuivat myös tekstiilisuunnitteluun. Pop-taide oli Iso-Britanniassa syntynyt taidesuuntaus, joka sai vaikutteita amerikkalaisista mainoksista ja autoista. Andy Warhol toi pop-taiteen pinnalle 60-luvulla. Toinen taidesuuntaus, joka vaikutti tekstiilisuunnitteluun oli taiteilijoiden Josef Albersin ja Victor Vasarelyn taiteesta vaikutteita saanut op-taide eli optinen taide. Op-taide perustui ihmisen näkemiseen ja havaintojen tekemiseen. Kuoseissa käyettiin usein kahta toisistaan voimakkaasti eroavaa väriä, kuten violettia ja keltaista tai punaista ja mustaa. Kuvioina oli neliöitä, kolmioita, kulmittelevia ja aaltoilevia viivoja, ympyröitä, shakkiruutuja ja harlekiiniruutuja. Värit häikäisivät silmää ja aiheuttivat usein jälkikuvia muualle katsottaessa.
Marimekko tuli kansainvälisesti tunnetuksi, kun Jacqueline Kennedy osti Marimekon asuja ja tuli kuvatuksi lehden kanteen Vuokko Eskolin-Nurmesniemen suunnittelema kesämekko yllään. Maija Isolan Marimekolle suunnittelemissa kankaissa näkyi vaikutuksia aikakaudella vallinneista suuntauksista, esim. Unikko- (1964) ja Meloni- (1963) kankaat edustavat suosittuja isokuvioisia pelkistettyjä kankaita. Optisen taiteen vaikutus näkyi mm. Husaari- ja Keisarinkruunu-kankaissa. 60-luvulla avaruustutkimuksen ja lentojen myöt avaruusaiheet ja tieteisfiktio tulivat suosituiksi. Tämä heijastui myös tekstiilisuunnitteluun ja näkyi esim, Isolan suunnittelemassa Avaruus-kokoelmassa Musiikki oli 60-luvulla myös tärkeä tekijä, esimerkiksi Isolan 1969 suunnittelema Mansikkavuoret-kuosi oli ideoitu yhdestä Beatlesien kappaleesta. Marimekon suunnittelijan Annika Rimalan 1968 suunnittelemasta Tasaraita-trikoosta tuli suosittu vaatekuosi. Tasaraitaa näkyi kaikissa vaatekappaleissa, t-paidasta alusvaatteisiin.
60-luku oli kotimainen valmisvaateteollisuuden nousukautta. Painokuosit suunniteltiin pääasiassa tehtaiden omien suunnittelijoiden avulla. Tehtaiden ateljeissa työskennelleet taiteilijat saivat myös enemmän päätäntävaltaa lopulliseen kuosiin, kun värisekoitusten reseptien laatiminen siirtyi tehtaasta ateljeen vastuulle. Näin taiteilijat saivat päättää kuosiensa painovärien lopulliset sävyt.
1960-luvulla tekstiilialan ja muotialan yhteistyö syveni. Tehtaissa ryhdyttiin seuraamaan kauden muotivärejä ja kuosi-ideoita. Asiakkaat vierailivat suoraan tekstiilitehtaiden ateljeissa valitsemassa malleja ja niitä myös muokattiin asiakkaan tarpeiden mukaan. Tekstiiliteollisuudessa tuotettiin 1960-luvun lopulla myös paljon freelance-taiteilijoiden suunnittelemia kuoseja. Muotoilija Timo Sarpaneva kehitti 60-luvulla erilaisia painotekniikoita. Sarpanevan suunnittelema Ambiente-kokoelman idea tuli rikkinäisestä paperipainokoneesta, joka levitti värit epätasaisesti paperille.
Vaateteollisuus suosi lyhyitä tuotantosarjoja, joka aiheutti painokuosien nopean vaihtuvuuden. Nopeiden muutosten myötä tehtaat hankkivat laakapainokoneet, jolloin voitiin valmistaa pienempiä tuotantosarjoja taloudellisesti kannattavammin. Painokankaiden pohjina aloitettiin käyttämään myös sekoitekankaita. Sisustuskankaissa käytettiin polyesteriä ja vaatteissa nailonia, teryleeniä ja crimpleneä. Porin Puuvilla Oy kehitti 60-luvulla sheer-polyesterikankaan. Kangas kudottiin puuvillapolyesterikankaana, josta puuvilla viimeistelyssä syövytettiin pois. Tekokuidut olivat suosittuja tekstiilimateriaaleja helppohoitoisuutensa vuoksi. Porin Puuvilla Oy hankki 1967 ensimmäisenä Pohjoismaana 12-värisen rotaatiokoneen, jolla saatiin painokuvioiden väliset rajat ja kuviot tarkemmiksi. Rotaatiopainolla voitiin myös painaa aiemmin mahdottomia pitkittäisraidallisia kankaita. Myös synteettisten kankaiden painaminen onnistui aiempaa paremmin.
Sisustuksessa suosittiin yksinkertaista ja pelkistettyä, puhuttiin minimialismista. Sisustuksessa näkyi myös akryyli ja voimakkaat värit. Suosittuja sisustusvärejä olivat oranssi, turkoosi, punainen ja oliivinvihreä. Sodan jälkeisen jälleenrakennuksen myötä ikkunoista tuli entistä leveämpiä, joka vaikutti kankaiden leveyteen. Verhoissa siirryttiin 90 senttimetrin leveydestä 140-150 senttimetriin. Sisustusteksiileistä kalenteripyyhkeet olivat 60-luvulla suosittuja. Mariaana Von Knorringin Masikka- ja Luumu-pyyheliinat sekä Eva Taimin Cocktails-pyyheliina palkittiin kultamitaleilla 1961 California State Fair an Exposition-näyttelyssä. Sisustuksessa yleistyivät myös kuviolliset PVC-muovimatot ja räsymattoja muistuttavat muovimatot olivat suosittuja. Pöytäliinoina käytettiin keittiössä muovilla pinnoitettuja kerniliinoja. Vuodevaatteisiin tulivat käyttöön pussilakanat ja päästä avonaiset tyynyliinat. Vuodevaatteisiin ilmestyivät myös värit ja kuviot.
Huonekaluissa tekonahka, muovi ja laskikuitu tulivat suosituiksi. Jalopuupintaiset huonekalut olivat kuitenkin suosiossa vielä 60-luvun puoliväliin saakka. Huonekalujen materiaalina käytettiin nyt myös lasikuitua ja voimakkaita värejä. Eero Aarnio suunnitteli 1963 kansainvälisesti tunnetun lasikuidusta valmistetun Pallo-tuolin ja 1968 Pastilli-tuolin. Yrjö Kukkapuro valmisti 60-luvulla ergonomisia metallirunkotuoleja. Arkkitehtuurissa funktionalismi eli modernismi löi läpi. Tämä näkyi rakennuksissa tasakattoina, vaaleina ja sileinä betonipintoina sekä pitkinä ikkunariveinä.
Kretongista printtiin. Suomalaisen painokankaan historia. Kirsi Niinimäki ja Marjo-Riitta Saloniemi. Maahenki Oy, Art Print Oy, Helsinki 2008.
Muotoilun klassikot, Dominic Bradbury, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014.
Vallankumous kotona! Arkielämän visuaalinen murros 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Tiina Huokuna. Yliopistopaino, Helsinki, 2006.
Sisustuksen ajat. Ulla Seppälä-Kavén.Turun Ammattikorkeakoulu. Saarijärvi, 2014.
Muodon ajat. Ulla SEppälä-KAvén. Turun Ammattikorkeakoulu. Saarijärvi, 2008.
Kretongista printtiin, Kirsi Niinimäki ja Marjo-Riitta Saloniemi. Maahenki Oy, 2008.
1960-luvun kuosisuunnittelussa käytettiin paljon isoja kuvioita sekä kirkkaita vahvoja värejä. Kuvioissa siirryttiin myös abstraktimpaan suuntaan. Värien käyttö oli kokeellista, kuviot olivat näyttäviä ja väripinnat isoja ja selkeitä. Värikemiallinen kehitys toi kirkkaammat ja halvemmat reaktiovärit kyyppivärien tilalle. Lämpimät värit, kuten kirkkaat keltaiset, oranssit ja punaiset nousivat pinnalle. Väriloiston rinnalla kuitenkin myös mustavalkoisuus oli muodissa 60-luvulla. Isokuvioisia kankaita suunnittelivat Suomessa näkyvimmin Marimekko ja Finlayson. 60-luvulla vaikuttaneet pop- ja op-taide heijastuivat myös tekstiilisuunnitteluun. Pop-taide oli Iso-Britanniassa syntynyt taidesuuntaus, joka sai vaikutteita amerikkalaisista mainoksista ja autoista. Andy Warhol toi pop-taiteen pinnalle 60-luvulla. Toinen taidesuuntaus, joka vaikutti tekstiilisuunnitteluun oli taiteilijoiden Josef Albersin ja Victor Vasarelyn taiteesta vaikutteita saanut op-taide eli optinen taide. Op-taide perustui ihmisen näkemiseen ja havaintojen tekemiseen. Kuoseissa käyettiin usein kahta toisistaan voimakkaasti eroavaa väriä, kuten violettia ja keltaista tai punaista ja mustaa. Kuvioina oli neliöitä, kolmioita, kulmittelevia ja aaltoilevia viivoja, ympyröitä, shakkiruutuja ja harlekiiniruutuja. Värit häikäisivät silmää ja aiheuttivat usein jälkikuvia muualle katsottaessa.
 | ||||
| "Petrus". Sisustustekstiili. Peter Hall, 1967. Englanti. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum.
|
 |
| "Albatrossi", Maija Isola, 1697. Marimekko. |
1960-luvulla tekstiilialan ja muotialan yhteistyö syveni. Tehtaissa ryhdyttiin seuraamaan kauden muotivärejä ja kuosi-ideoita. Asiakkaat vierailivat suoraan tekstiilitehtaiden ateljeissa valitsemassa malleja ja niitä myös muokattiin asiakkaan tarpeiden mukaan. Tekstiiliteollisuudessa tuotettiin 1960-luvun lopulla myös paljon freelance-taiteilijoiden suunnittelemia kuoseja. Muotoilija Timo Sarpaneva kehitti 60-luvulla erilaisia painotekniikoita. Sarpanevan suunnittelema Ambiente-kokoelman idea tuli rikkinäisestä paperipainokoneesta, joka levitti värit epätasaisesti paperille.
 |
| Leninki. Marjatta Metsovaara. 1965-1975. Kuvan lähde: Suomen Käsityön Museon kokoelma. |
Huonekaluissa tekonahka, muovi ja laskikuitu tulivat suosituiksi. Jalopuupintaiset huonekalut olivat kuitenkin suosiossa vielä 60-luvun puoliväliin saakka. Huonekalujen materiaalina käytettiin nyt myös lasikuitua ja voimakkaita värejä. Eero Aarnio suunnitteli 1963 kansainvälisesti tunnetun lasikuidusta valmistetun Pallo-tuolin ja 1968 Pastilli-tuolin. Yrjö Kukkapuro valmisti 60-luvulla ergonomisia metallirunkotuoleja. Arkkitehtuurissa funktionalismi eli modernismi löi läpi. Tämä näkyi rakennuksissa tasakattoina, vaaleina ja sileinä betonipintoina sekä pitkinä ikkunariveinä.
 |
| "Pastilli"-tuoli. Eero Aarnio, 1968. Lasikuitua. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| Futuro-talo. Matti Suuronen, 1968. Esillä Stockmannin tavaratalossa. Rakennusmateriaaleina polyesterimuovi ja lasikuitu. Kuvaaja: Bäckman, Ritva. Kuvan lähde: Museoviraston kuvakokoelmat, Historian kuvakokoelma. |
Kretongista printtiin. Suomalaisen painokankaan historia. Kirsi Niinimäki ja Marjo-Riitta Saloniemi. Maahenki Oy, Art Print Oy, Helsinki 2008.
Muotoilun klassikot, Dominic Bradbury, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014.
Vallankumous kotona! Arkielämän visuaalinen murros 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa. Tiina Huokuna. Yliopistopaino, Helsinki, 2006.
Sisustuksen ajat. Ulla Seppälä-Kavén.Turun Ammattikorkeakoulu. Saarijärvi, 2014.
Muodon ajat. Ulla SEppälä-KAvén. Turun Ammattikorkeakoulu. Saarijärvi, 2008.
Kretongista printtiin, Kirsi Niinimäki ja Marjo-Riitta Saloniemi. Maahenki Oy, 2008.
Kommentit
Lähetä kommentti