Muotoilun vuosikymmenet, Osa 1/7

1920-luku

Art Deco-tyylisuuntaus oli huipussaan 1920-luvulla ja jatkui pitkälle 1930-luvulle. Tyylisuuntaus oli hyvin vaihteleva ja ilmeni eri maissa eri tavoin. Yleisesti tyylisuuntauksen pystyi jakamaan geometriseen ja kukkakuvioiseen Art Decoon. Geometrista tyyliä edustivat limittäin asettuvat voimakkaat väriblokit ja lineaariset muodot. Aikakauden arkkitehtuuri ja sisustussuunnittelu sisälsi vaikutteita muun muassa Afrikasta, Perusta, Aasiasta ja antiikin Kreikasta.

Arkkitehtuurissa ja sisustussuunnittelussa käytettiin paljon muun muassa alumiinia, kromattua ja muita metalleja, lakkaa,ja nahkaa. Pinnoissa esiintyi siksak-, viuhka- ja chevron-kuviota, porrastettuja ja kaarevia muotoja sekä "sunburst"-kuviota. Arkkitehtuurissa Art Decon ehkä tunnistettavin väritys olivat musta ja metallinsävyt. Suomessa Art Decoa edustava rakennus on Eduskuntatalo, jonka rakennus aloitettiin 1926 ja valmistui 1931. Arkkitehtina toimi Johan Sigfrid Sirén.

Valtiosali, Eduskunta. Kuvaaja: Vesa Lindqvist, Lähde: Eduskunta.

Hallituksen huone, Eduskunta. Kuvaaja: Simo Rista, Lähde: Eduskunta.

Sininen naistenhuone, Eduskuntatalo. Kuvaaja: Hanne Salonen, Lähde: Eduskuntatalo.

Chicago, Art Deco -rakennus 1929. Koristelussa näkyy aikakaudelle ominainen viuhkamuotoilu.

Kangaslaatujen määrä kasvoi 1920-luvulla. Suosioon nousivat ylelliseltä tuntuvat ohuet silkki- ja ensimmäiset synteettiset kankaat, kuten rayon. Naisten juhlapuvuissa käytettiin silkkiä ja koristeluina helmiä, hapsuja ja paljetteja. Takeissa käytettiin koristeluna turkista. Miesten puvut ja naisten mekot väljenivät ja leikkaukset olivat suoralinjaisia.

Mary Gallen-Kallelan juhlapuku vuodelta 1924, Pariisi. Silkkisifonkia, lasihelmiä. Kuvan lähde Museovirasto, Historialliset kokoelmat.

Tekstiilisuunnittelussa värivaihtelu oli suurta.  1920-luvun alussa kankaat olivat kuitenkin väriltään voimakkaita, kirkkaita ja joskus jopa toistensa kanssa riiteleviä sävyjä. 1920-luvun lopulla värit vaihtuivat neutraalimpiin sävyihin, sisältäen muun muassa harmaan ja ruskean eri sävyjä.

Matto, Suzanne Guiguichon 1925-1927. Matto edustaa ranskalaista värikästä kukkakuvioista Art Decoa.
Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum.

Sisustustekstiili, Calico Printers´ Association, 1929, Manchester. Viuhkamiset kuvioinnit olivat ominaista Art Decolle.
Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. 

Sisustustekstiili, suunnittelija tuntematon 1925, Ranskassa.
Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum.

Sisustustekstiili, Steiner & Co. 1920-luku, Lancashire. Tutankhamonin hautalöydön seurauksena Egyptiläiset aiheet olivat suosittuja 1920-luvulla. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum.

Sisustustekstiili, Steiner & Co. 1923, Lancashire. Myös itämaiset aiheet olivat suosittuja 1920-luvulla.
Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum.

Sisustustekstiili, Gregory F. Brown 1922, Englanti.
Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum.

Vaatetuskangas, Rodier 1928, Lyon. Brodeerattua silkkiä.
Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum.

Silkkihuivi, suunnittelija tuntematon, 1925, Ranska.
Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum.

Suomessa Art Deco ilmeni klassisen hillittynä ja abstrakti mordernismi oli tekstiileissä suosittua. Tämä näkyi esimerkiksi ryijysuunnittelussa. Ryijyt muuttuivat käyttötekstiilistä koristeellisiksi sisustustekstiileiksi ja mallit muuttuivat geometrisiksi ja symmetrisemmiksi. Kankaita alettiin myös silloin Suomessa valmistamaan metritavarana. Suomessa oli 1920-luvulla kaksi kangaspainotehdasta, Forssassa ja Porissa, Mallit painotehtaille ostettiin pääasiassa Ranskasta ja Saksasta.

Sohvatyyny, suunnittelija Maija Kolsi-Mäkelä, 1920. Kuvan lähde: Suomen Käsityön Museo.

Tyyny, 1920-1929. Kuvan lähde: Suomen Käsityön Museo.

Keinutuolinmatto, 1925-1930. Kuvan lähde: Suomen Käsityön Museo.

Eltham Palace, Lontoo. Maton suunnittelija Marion Dorn 1930-luku.

Tekstiilien osa sisustuksessa 1920-luvun lopulla koki muutoksen. Art Decon rinnalla vaikuttaneen funktionalismin myötä sisutuksesta karsittiin käyttötarkoitukselle hyödyttömät koristelut. Sisusstussuunnittelijat suosivat tekstiileistä "puhtaita" paljaita pintoja ja avoimia tiloja, joihin pelkistetyt huonekalut on sijoitettu harkiten. Metalliputkea ja selkeitä, kaarevia muotoja käytettiin huonekalusuunnittelussa (Marcel Breuerin suunnittelemat Cesca- ja Wassily-tuolit, Ludwig Mies Van Der Rohen 1927 suunnittelemat MR-tuolit). Verhoista vapaat ikkunat ja kiiltävät pinnat hallitsivat sisustussuunnittelijoiden sisustusihannetta. Tekstiilien koristelua vähennettiin ja niiden osa sisustuksessa oli ennemminkin olla sivuosassa ja toimia tilanjakajina tai muun sisustuksen kontrastina. Kuvalliset tapetit vaihtuivat yksivärisiin seinäpintoihin ja sisustustekstiilien koristelua vähennettiin. Kankaissa arvostettiin niiden hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten valon siiviliöintiä tai heijastamista ja äänen vaimentamista. Sisustustekstiilejä käytettiinkin muuten askeettisen sisustuksen pehmentämiseen ja kodikkuuden lisääjinä. Esimerkiksi ryijyt kävivät tähän tarkoitukseen hyvin.

Lähteitä:
Modernismi, kirjoituksia suomalaisesta modernismista. Tekstiilit modernissa tilassa - rajauksia ja vastauksia. Leena Svinhufvud, Designmuseo 2010.
Kretongista printtiin. Suomalaisen painokankaan historia. Kirsi Niinimäki ja Marjo-Riitta Saloniemi. Maahenki Oy 2008.
Ryijy esillä. Ryijyt suomen käsityön museon kokoelmissa. Suomen Käsityön Museo.
Art Deco. Alastair Duncan. Thames and Hudson Ltd. 1997.
Art Deco Textiles. Alain-René Hardy. Thames and Hudson Ltd. 2003
http://www.1920-30.com/art/
https://tyyliniekka.fi/tyylikatsaus-20-ja-30-luvuille/
https://collections.vam.ac.uk/