Muotoilun vuosikymmenet, Osa 2/7
1940-luvulla tekstiileihin vaikutti sota-aika ja sen aiheuttama materiaalipula. Vuosina 1942-1945 puuvillaa ja villaa ei tuotu lainkaan Suomeen ja puuvillakankaiden tuonti keskeytyi vuosina 1944-1945. Myös painomallistot jämähtivät edelliselle vuosikymmenelle. Teollinen painokangastuotanto siviilitarkoitukseen keskeytyi kun tekstiilitehtaiden tuotanto keskittyi armeijan ja sairaaloiden käyttöön, joille tehtaat valmistivat mm. sideharsoa ja telttakangasta.
Materiaalipulan aikaan kehitettiin paperikankaita kodintekstiilejä varten. Ikkunaverhoja painettiin kreppipaperia hieman vahvemmalle paperille. Pienet painot painoivat myös asiakkaiden omille kankaille kuten lakanoille. Painokankaisiin jätettiin pula-aikana mahdollisimman paljon painopohjaa näkyviin ja kuviot olivat pieniä, sillä painoväri oli kallista ja vaikeasti saatavissa. Materiaaleina käytettiin paperin lisäksi mahdollisuuksien mukaan villaa, puuvillaa, sillaa ja pellavaa. Materiaalipulan aikana lehtiin ilmestyi kankaiden tee-se-itse-painanta-ohjeita, jotka olivat suosittuja myös pula-ajan jälkeen.
 |
| Kaj Franckin suunnittelema kangas, 1948. Kuva mustavalkoinen. Kuvan lähde: Museoviraston kuvakokoelmat, Historian kuvakokoelma. Kuvaaja: Pietinen, Matti.  Kaj Franckin suunnittelema kangas, 1946. Kuva mustavalkoinen. Kuvan lähde: Museoviraston kuvakokoelmat, Historian kuvakokoelma. Kuvaaja: Pietinen, Matti. |
 |
| Villainen "Utility suit", Iso-Britannia 1945, Selfridges&Co. Pula-ajan säännöstely Englannissa kielsi mm. käänteet ja säännösteli nappien ja taskujen määrää vaatteissa. Lähde: Victoria&Albert Museum. |
 |
| Viskoosi kreppikangas -mekko, 1942, Lontoo. Kuvan lähde: Victoria&Albert Museum. |
 |
| Leninki, 1943. Kuvan lähde: Suomen Käsityön Museo. |
 |
| Kesäleninki, 1945-1949. Kuvan lähde: Suomen Käsityön Museo. |
Maire Gullichsen ajoi kotimaisen painokankaiden suunnittelun asiaa, sen sijaan että mallit ostettaisiin ulkomailta. 1940-luvun lopulla tekstiiliteollisuus alkoi palkata taiteilijoita suunnittelijoikseen. Forssan painotehtaalla työskenteli useita taiteilijoita sodan jälkeen, mm. Eeva-Kaarina Lyly, Leena Nummi ja Maija Paananen. Tekstiilitaiteilijan painomallin muokkasi painokuntoon painotehtaalla työskentelevä mallipiirtäjä.
Helsingin Taidevärjäämössä 1940-luvulla toiminut suunnittelija Eva Taimin tavaramerkkejä olivat kukkakuviot, lintu- ja ihmishahmot, esim. Artekille 1943 suunniteltu Niittykukkia ja Taidevärjäämön Kevätkimppuja. Helsingin Taidevärjäämössä 1940-luvulla kankaita suunnitteli myös nykyään enemmän lasituotannostaan tunnettu Kaj Franck. Franck suunnitteli 1940- luvulla kukallisia ja satuaiheisia painokankaita, mm. Artekille Putkinotko- ja Sitruuna-painokankaat.
Huonekaluissa materiaalipulan aikana korostui suomalaisen puun käyttö, varsinkin koivuvaneri (esim. Ilmari Tapiovaara, Domus-tuolit). 1930-luvulla alkanut huonekalujen modernisaatio pysähtyi sota-aikana, mutta käynnistyi uudelleen 1940-luvun lopulla. Uusien valmistusmenetelmien myötä kalusteiden valmistuksessa käytettiin paljon suomalaista vaneria ja laminoitua koivua.
 |
| Nojatuoli, Hans Wegner, 1944, Tanska. Kuvan lähde: Victoria&Albert Museum. |
 |
| "Womb"-tuoli. Suunnittelija Eero Saarinen, 1948. Mallissa ja käytetyissä materiaaleissa näkyy sota-ajan jälkeen uudelleen käynnistynyt muotoilun modernisaatio, Kuvan lähde: Victoria&Albert Museum. |
 |
| Tuoli, suunnittelija Charles Eames, 1945. Kuvan lähde: Victoria&Albert Museum. |
Lähteet: Modernismi. Kirjoituksia suomalaisesta modernismista. Designmuseo ,2010. Pekka Korvenmaa.
Kretongista printtiin. Suomalaisen painokankaan historia. 2008. Kirsi Niinimäki, Marjo-Riitta Salomäki.
Ryijy esillä. Ryijyt Suomen käsityön museon kokoelmissa. 2007.
forssanmuseo.fi
Kommentit
Lähetä kommentti