Muotoilun vuosikymmenet, Osa 3/7
1950-luku
Sodan ja pula-ajan jälkeen haluttiin tekstiileiltä 1950-luvulla enemmän värejä ja kuvioita. Suosituimpia tekstiilien kuviointien aiheita 1950-luvulla olivat maisemat, kaupunkikuvat, kukat, puut, pensaat, hedelmät ja eläimet. Tekstiilit olivat värikkäitä ja sisälsivät myös abstrakteja ja surrealistisia kuvioita aikakauden taiteen innoittamina. . Myös tieteellinen kuviointi inspiroi suunnittelijoita ja näkyi tekstiilien kuvioinneissa. Keittiö- ja ruokailutekstiileissä ruoka ja juoma-aiheet olivat suosittuja.
Pellavatekstiileistä tuli suosittuja 1950-luvun lopulla. Pellavatekstiileille kehitettiin uusia materiaalin ominaisuuksiin sopivia käyttötapoja. Täyspellavaisen tekstiilien rinnalle tuli puolipellavaiset tekstiilit. Puolipellavassa kude on pellavaa ja loimilanka puuvillaa. Ruotsalainen tekstiilisuunnittelija Astrid Sampenin pyyheliinojen aiheina oli keittiömaailma. Mariaana von Knorring suunnitteli Tampellalle ensimmäisiä painettuja pyyheliinoja. Muita Tampellan pyyheliinasuunnitteljoita olivat mm. Eva Taimi ja Aune Laukkanen. Dora Jungin Tampellalle pellavasta valmistetut pyyhkeet ja liinat olivat myös ulkomailla arvostettuja kodintekstiilejä.
Puuvillatehtaiden kotimaanmarkkinoiden myyntikonttori valvoi ja sääteli tekstiilitehtaiden tuotantoa. Finlayson-Forssa Oy tehtaassa valmistettiin PMK:n klassikkomalleja (kukka-, raita-, pallo- ja pilkkuaiheet). Painopohjana käytettiin pääosin puuvillaista lakanakangasta ja vistraa. 1950-luvun alussa Forssan tehtaalla oli käytössä telapainokoneet, joiden vuoksi mallien tuli olla pienikuvioisia ja tarkkoja. Telapainokoneen kuvion toiston maksimikoko oli noin 21,5 senttiä. Painanta sopi klassikkomallien sarjojen painatukseen ja suuriin tuotantomääriin. Filmipainotekniikan tullessa käyttöön kuvion maksimikoko suureni 90 senttiin. Vuonna 1955 tehtaalle hankittiin fotomekaaninen valssinkaiverruskone, joka toteutti kuviot tarkasti luonnoksen kaltaisena kankaalle. Tämän avulla kankaalle pystyttiin painamaan usita värien ja rasteripintojen avulla saatiin kolmiulotteisuutta. Rasteripinnat kuoseissa oli 1950-luvulla suosittua. Menetelmässä valoitusvaiheen aikana mallin eteen pantiin verkko, jonka avulla saatiin häivytetty efekti. 1950-luvulla kehitettiin tekstiilialalle automatisoitu silkkipainotekniikka. Tekniikan avulla tuotantokustannukset alenivat ja tuotantonopeus kasvoi, joka mahdollisti uusien trendien mukaisten mallistojen nopean markkinoille saamisen.
Taidemaalareiden/arkkitehtien/huonekalusuunnittelijoiden suunnittelemia kuoseja:
Tieteen innoittamia kuoseja:
Tekstiilisuunnittelijoiden suunnittelemia kuoseja:
1950-luvulla naisten muodissa jäljiteltiin Pariisin muotisalonkeja. Feminiinisyys naisten muodissa nousi suosioon kun Diorin ensimmäisestä mallistosta nousi esiin naisellinen hame ja jakku yhdistelmä, jonka lehdistö nimesi "new look"-asuksi, Pariisin muotia pystyttiin edullisesti jäljittelemään massatuotannon ja synteettisten materiaalien avulla. Vaatetuskankaat olivat värikkäitja kuvioinnit sisälsivät aiheita kukkakuvioista katunäkymiin. Vaatteita tehtiin myös paljon itse ja muotitalot kuten Vogue myi kaavalehtiä juuri tähän tarkoitukseen. Nuorten muoti oli rentoa ja arkisempaa. Sota-aikana naisten käyttöön siirtyneet housut jäivät nuorten muotiin ja farkut ja capri- housut olivat suosittuja. Sodan aikana kehitetyt synteettiset materiaalit ja sekoitukset jäivät myös käyttöön.
Lähteet:
Collecting the 1950´s, Madeleine Marsh, Miller´s Reed International Books Limited, 1997
Kretongista printtiin, Kirsi Niinimäki ja Marjo-Riitta Saloniemi. Maahenki Oy, 2008.
Muodon ajat, Ulla Seppälä-Kavén, Turun ammattikorkeakoulu, 2008
Sisustuksen ajat, Ulla Seppälä-Kavén, Turun ammattikorkeakoulu, 2014
Muotoilun klassikot, Dominic Bradbury, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014.
https://collections.vam.ac.uk/
Sodan ja pula-ajan jälkeen haluttiin tekstiileiltä 1950-luvulla enemmän värejä ja kuvioita. Suosituimpia tekstiilien kuviointien aiheita 1950-luvulla olivat maisemat, kaupunkikuvat, kukat, puut, pensaat, hedelmät ja eläimet. Tekstiilit olivat värikkäitä ja sisälsivät myös abstrakteja ja surrealistisia kuvioita aikakauden taiteen innoittamina. . Myös tieteellinen kuviointi inspiroi suunnittelijoita ja näkyi tekstiilien kuvioinneissa. Keittiö- ja ruokailutekstiileissä ruoka ja juoma-aiheet olivat suosittuja.
Pellavatekstiileistä tuli suosittuja 1950-luvun lopulla. Pellavatekstiileille kehitettiin uusia materiaalin ominaisuuksiin sopivia käyttötapoja. Täyspellavaisen tekstiilien rinnalle tuli puolipellavaiset tekstiilit. Puolipellavassa kude on pellavaa ja loimilanka puuvillaa. Ruotsalainen tekstiilisuunnittelija Astrid Sampenin pyyheliinojen aiheina oli keittiömaailma. Mariaana von Knorring suunnitteli Tampellalle ensimmäisiä painettuja pyyheliinoja. Muita Tampellan pyyheliinasuunnitteljoita olivat mm. Eva Taimi ja Aune Laukkanen. Dora Jungin Tampellalle pellavasta valmistetut pyyhkeet ja liinat olivat myös ulkomailla arvostettuja kodintekstiilejä.
Puuvillatehtaiden kotimaanmarkkinoiden myyntikonttori valvoi ja sääteli tekstiilitehtaiden tuotantoa. Finlayson-Forssa Oy tehtaassa valmistettiin PMK:n klassikkomalleja (kukka-, raita-, pallo- ja pilkkuaiheet). Painopohjana käytettiin pääosin puuvillaista lakanakangasta ja vistraa. 1950-luvun alussa Forssan tehtaalla oli käytössä telapainokoneet, joiden vuoksi mallien tuli olla pienikuvioisia ja tarkkoja. Telapainokoneen kuvion toiston maksimikoko oli noin 21,5 senttiä. Painanta sopi klassikkomallien sarjojen painatukseen ja suuriin tuotantomääriin. Filmipainotekniikan tullessa käyttöön kuvion maksimikoko suureni 90 senttiin. Vuonna 1955 tehtaalle hankittiin fotomekaaninen valssinkaiverruskone, joka toteutti kuviot tarkasti luonnoksen kaltaisena kankaalle. Tämän avulla kankaalle pystyttiin painamaan usita värien ja rasteripintojen avulla saatiin kolmiulotteisuutta. Rasteripinnat kuoseissa oli 1950-luvulla suosittua. Menetelmässä valoitusvaiheen aikana mallin eteen pantiin verkko, jonka avulla saatiin häivytetty efekti. 1950-luvulla kehitettiin tekstiilialalle automatisoitu silkkipainotekniikka. Tekniikan avulla tuotantokustannukset alenivat ja tuotantonopeus kasvoi, joka mahdollisti uusien trendien mukaisten mallistojen nopean markkinoille saamisen.
Taiteilijoiden osa tekstiiliteollisuudessa laajeni 1950-luvulla. Tehtaat alkoivat toteuttamaan taiteilijoiden avulla omaa kuosisuunnittelua. Armi Ratian perustama Marimekko vuonna 1951 aloitti uudenlaisten taiteellisten painokankaiden ja vaatteiden tuottamisen. Marimekkoon palkattiin tekstiilisuunnittelijaksi Vuokko Eskolin-Nurmesniemi, joka on luonut useita tunnettuja kuoseja. Nurmesniemen kuoseista Tiibet ja Indus olivat ensimmäisiä abstrakteja geometrisiä kuoseja, joissa käytettiin teknisesti vaativia suuria, yksivärisiä pintoja. Marimekon toinen hyvinkin tunnettu tekstiilisuunnittelija oli Maija Isola. Isola käytti kuoseissaan aiheita mm. luonnosta ja kansantaiteesta. Armi Ratian vuonna 1952 suunnittelemat geometriset sisustuskankaat Faruk ja Tiiliskivi olivat Marimekon tulkinta modernista sisustustekstiilistä. Myös monet taidemaalarit ja kuvanveistäjät loivat kuoseja tekstiilien tuottajille, esim. Pablo Picasso, Henri Matissen ja Marc Chagall. Yhdysvalloissa Schiffer Prints tuotti 1950-luvun alkupuolella kokoelman nimeltä Stimulus, johon kankaita suunnittelivat mm. Salvador Dalí ja Ray Eames.
Taidemaalareiden/arkkitehtien/huonekalusuunnittelijoiden suunnittelemia kuoseja:
 |
| "Vue de Paris", Marc Chagall 1956, sisustustekstiili (puuvilla), New York. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Notes", Pablo Picasso 1956, sisustustekstiili (puuvilla), New York. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Paddock", Raoul Dufy 1956, sisustustekstiili (puuvilla), New York. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Spring Rain", Salvador Dalí 1950, sisustustekstiili, USA. Stimulus-kokoelmasta. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Design 104", Frank Lloyd Wright 1956, sisustustekstiili (silkki ja fortisan), New York. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Sea Things", Ray Eames 1950, sisustustekstiili, New York. Stimulus-kokoelmasta. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
Tieteen innoittamia kuoseja:
 |
| "Afwillite 8.45", S.M. Slade 1951, vaatetuskangas (rayon), Iso-Britannia. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Haemoglobin", Barlow & Jones Ltd. 1951, vaatetuskangas (organdi), Manchester. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Helmsley", Marianne Straub 1951, sisustustekstiili (puuvilla), Englanti. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Plankton", Gerald Holtom 1951, sisustustekstiili (puuvilla), Lontoo. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
Tekstiilisuunnittelijoiden suunnittelemia kuoseja:
 |
| Sisustustekstiili (korallikuvio), Astrid Sampe 1954, Ruotsi. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Travelogue", Lucienne Day 1953, sisustustekstiili (asetaatti), Englanti. Lucienne Day on yksi aikakauden tärkeimmistä suunnittelijoista Englannissa. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Triangeldrama", Gråsten Viola, sisustustekstiili, 1954 ,Ruotsi. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Sitrus", Maija Isola 1956, sisustustekstiili (pellava), Helsinki. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
Sodan jälkeen huonekaluissa suosittiin kevyttä ja siroa muotoilua ja monikäyttöisyyttä. 1950-lukua pidetään suomalaisen muotoilun kulta-ajaksi. Skandinaavinen moderni estetiikka sai kansainvälistä huomiota Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa kiertäneiden näyttelyiden ja kansainvälisten palkintojen myötä. Yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suunnittelijoita 1950-luvulla oli Alvar Aalto. Huonekalujen yksinkertaisuus ja muotojen selkeys viehättivät ulkomaisia kuluttajia. Uusi materiaali, joka nousi käyttöön muotoilijoiden parissa 1950-luvulla oli muovi. Yki Nummi suunnitteli ensimmäisen muovisen lampun (Modern Art) ja Olavi Hänninen suunnitteli kahvilatuolin akryylistä ja metallista, joka oli ensimmäisiä muovihuonekaluja Suomessa. Toinen uusi materiaali, joka tuli huonekalusuunnitteluun oli vaahtomuovi. Vaahtomuovi pehmusteena mahdollisti uudenlaisten huonekalujen valmistuksen. Suomessa suosittuja huonekalumateriaaleja olivat koivu ja mänty. Muita suosittuja materiaaleja 1950-luvulla olivat tiikki ja muut ulkomaiset jalopuut. Erilaiset pinnatuolit tulivat suosioon 1950-luvulla.
1950-luvulla naisten muodissa jäljiteltiin Pariisin muotisalonkeja. Feminiinisyys naisten muodissa nousi suosioon kun Diorin ensimmäisestä mallistosta nousi esiin naisellinen hame ja jakku yhdistelmä, jonka lehdistö nimesi "new look"-asuksi, Pariisin muotia pystyttiin edullisesti jäljittelemään massatuotannon ja synteettisten materiaalien avulla. Vaatetuskankaat olivat värikkäitja kuvioinnit sisälsivät aiheita kukkakuvioista katunäkymiin. Vaatteita tehtiin myös paljon itse ja muotitalot kuten Vogue myi kaavalehtiä juuri tähän tarkoitukseen. Nuorten muoti oli rentoa ja arkisempaa. Sota-aikana naisten käyttöön siirtyneet housut jäivät nuorten muotiin ja farkut ja capri- housut olivat suosittuja. Sodan aikana kehitetyt synteettiset materiaalit ja sekoitukset jäivät myös käyttöön.
 |
| Puuvillainen mekko, 1953, Horrockses Fashion, Iso-Britannia. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| Puuvillainen kesämekko ja jakku, Horrockses Fashion 1955, Englanti. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| "Bar"-puku, 1950-luvun suosittu "New Look"- asu. Christian Dior (suunniteltu 1947) 1955, Pariisi. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
 |
| 1950-luvun alun miesten puku, Carr, Sonn and Woor 1951, Cambridge. Kuvan lähde: Victoria & Albert Museum. |
Lähteet:
Collecting the 1950´s, Madeleine Marsh, Miller´s Reed International Books Limited, 1997
Kretongista printtiin, Kirsi Niinimäki ja Marjo-Riitta Saloniemi. Maahenki Oy, 2008.
Muodon ajat, Ulla Seppälä-Kavén, Turun ammattikorkeakoulu, 2008
Sisustuksen ajat, Ulla Seppälä-Kavén, Turun ammattikorkeakoulu, 2014
Muotoilun klassikot, Dominic Bradbury, Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2014.
https://collections.vam.ac.uk/
Kommentit
Lähetä kommentti